Perheemme kuopus on piakkoin täyttämässä 18 vuotta. Iän sanotaan olevan vain numero, mutta digitalisaatioon uskovassa nykyajassa ikä on ennen muuta digitaalinen numero. Matemaattisesti määriteltynä 18 on positiivinen kokonaisluku. Siinä olivatkin tämän kolumnin positiiviset seikat.
Nuorellamme on jokusen vuoden ollut käytössä omaan käyttötiliinsä liitetty pankkikortti. Täysi-ikäisyyden lähestyessä pankista tuli paperinen kirje, jossa kerrottiin uuden pankkikortin olevan piakkoin noudettavissa pankin konttorista. Koska pankilla (OP Tampere) on konttori myös Hämeenkyrössä, oletin kortin saapuvan asiakasta lähinnä sijaitsevaan konttoriin. Pian sain tekstiviestin, jossa kerrottiin kortin olevan noudettavissa Tampereen keskustasta.
Soitin pankin asiakaspalvelunumeroon ja verkkopankkitunnuksilla tunnistautumalla jonotusaika jäi yllättävän lyhyeksi. Mikään muu asia puhelussa ei sujunutkaan. Syyllinen ei missään nimessä ole se asiakaspalvelijaraukka, joka joutui kuuntelemaan turhautuneen asiakkaan tuhinaa ja kiukuttelua.
Jos pankin järjestelmä ei kykene tunnistamaan asiakkaidensa asuinpaikkaa ja toimittamaan pankkikorttia lähimpään konttoriin, järjestelmä on kelvoton. Kysymykseen, onnistuisiko pankkikortin haku konttorista Tampereelta, vastasin kieltävästi. Eikä kyse ole siitä, onnistuisiko nouto käytännössä. Kyse on periaatteesta.
Jos pankkikortin noutamiseksi pitäisi ottaa muutama tunti vapaata töistä ja matkustaa 40 kilometrin päähän, teen sen vain siinä tapauksessa että pankki korvaa aiheuttamansa tulonmenetyksen ja matkakulut. Pian puhelinkeskustelun päätyttyä pankista tuli viesti, että kortti toimitetaan sittenkin Hämeenkyrön konttoriin. Hyvä niin, mutta asiakkaanakin tapahtumaketjusta jää paha maku, koska palvelua saadakseen pitää ilmeisesti käyttäytyä tylysti.
Digitaaliset palvelut ovat varmasti sujuvoittaneet monen arkea, mutta kaikkia henkilökohtaisia kohtaamisia niillä ei voida korvata. Pankin mukaan täysi-ikäistyvän nuoren pankkiasioinnin käytännöistä pitäisi sopia kasvotusten. Tapaamisaikoja paikalliseen konttoriin ei kuitenkaan ole saatavilla. Asiakkaan rahat kelpaavat, asiakas ei.
Tätä kirjoittaessa on irvokasta lukea OP-ryhmän tuplanneen tuloksensa viime vuodesta. No, ainakin Hämeenkyrön konttorin lattian lakaisukustannuksissa on ilmeisesti säästetty.
Vaikuttaakin siltä, että digitalisaatiota käytetään eräänlaisena palomuurina, jolla estetään asiakkaita häiritsemästä niin sanotun palveluntarjoajan työntekijöitä. Eikä tämä ilmiö koske vain pankkeja.
Onnekseni en ole vuosiin joutunut asioimaan Kelan, te-toimiston tai työttömyyskassojen kanssa, mutta sujuva mahdollisuus kasvokkaiseen asiointiin saattaisi parantaa hyvin monen kansalaisen elämänlaatua.